Ruskaretkellä helle ja sadesumu vuorottelivat – Pentti Koivu

(viikot 36 ja 37 / 2017)

Lapin matkailu ruska-aikana kiinnostaa kotimaan asiakkaiden ohella Kauko-Idästä tulevia matkailijoita. Japanista, Kiinasta ja muista Aasian maista peräisin olevia turisteja kohtaa Lapin “erämaissa” ja tasohotelleissa yhtenään, ilmiön ollessa sangen uusi.

Ruskan värit kehittyvät ja puhkeavat luonnossa syyskuun puolen välin tietämillä, vanha sanonta “ruska alkaa 10.päivä syyskuuta klo 12” pitää edelleen aika hyvin paikkansa.

Edustamani matkatoimisto ja liikennöitsijä on kokenut Lapin matkojen järjestäjä. Omalla kohdallani kyseessä oli kymmenes perättäinen ruskamatka, tällä kertaa kahden viikon matkana, ensimmäinen viikko Länsi-Lapissa ja heti perään toinen viikko Itä-Lapissa.

Länsi-Lapissa majoituspaikkana oli hotelli Ylläskaltio Äkäslompolossa. Retkiohjelmaan kuului käynnit Reidar Särestöniemen atelje’essa kuten myös Veli Koljosen atelje’essa. Taiteilijoiden hulppeat hirsiset näyttelyrakennukset ovat tilavia ja ovat hämmästyttävän saman näköisiä, toki taiteilijaherrojen maalaukset ovat täysin erilaisia.

Länsi-Lappiin, kuten koko Lappiin, osui poikkeuksellisen helteiset päivät koko viikoksi. Aurinko porotti taivaan täydeltä, lämpötila huiteli +18C tietämillä, vielä klo 20 +15C.

Matkan aikana tutustuttiin luontoon, tekemällä bussiretkiä päivittäin lähelle ja hiukan kauemmaksikin. Vaelluksista päätti jokainen retkeläinen itse, valiten samoilukohteensa.

Itä-Lapin puolella koettiin “ilmoja pitelee” ilmiö. Kuin taikaiskusta auringonpaiste katosi ja pilvipeite hallitsi taivaankantta. Suomalainen on tottunut monenkirjavaan säähän, sen ei anneta häiritä, pukeudutaan lämpimästi ja vettä hylkivään ja kävelyretkiä jatketaan.

Pohjois-Norjan Pykeija Jäämeren rannalla oli uusi mielenkiintoinen kohde, ja Pykeija ei pettänyt, maisemat ovat häkellyttävän komeat. Puuruska oli hyvä koko Lapissa, myös Norjan puolella. Maaruska odotuttaa, oltava kuivaa, ja pakkasyö muokkaa ruskan värit.

Paikallisessa ravintolassa ryhmällemme tarjottiin paistettua seitä, paistinsipulien kera. Jälkiruokana oli norjalaisittain “makea velli”, joka osoittautui todella velliksi rusinoiden kera ja jotain pienenpieniä siemeniä, niiden alkuperä säilyi arvoituksena, makean hyvää.

Pykeijan matkalle saatiin oppaaksi Tanja, kyseessä oli Tanjan ensimmäinen virallinen opastuskeikka. Tanjan tietämys oli laaja-alaista saamelaisuudesta, paikallisuudesta ja siihen liittyvästä. Tanja asuu Saariselällä ja on työskennellyt Pykeijalla, arvioisin 10 1/2.

Norjassa käytiin viikon aikana toiseenkin otteeseen, silloin ajettiin Tenojokea Suomen puoleisella rannalla Utsjoelle, paluu Karigasniemelle tapahtui Norjan puolella ajaessa.

Länsi-Lapin ryhmässä oli kuljettajana Esko Viita, ja Itä-Lapin puolella oli kuljettajana Seppo Luiro. Esko ja Seppo ovat kokeneita Lapin kulkijoita.

Pentti Koivu

Valokuvia: Kukkolankosken pyörteitä, Cafe’ Swiss Muonio, bussi ja Kärkkäisen kauppa, Äkässaivo, uhrikivi, Särestöniemi, Veli Koljosen Atelje’, kahvila suolla, Kaunispään laen hotelli, Norjan puoleinen koski, Pykeijan näkymät Norjassa, ruskan värit kehittyvät.

No Comments

Post A Comment