07 joulu Sotalapselle Ruotsista paketteja jouluiksi 1945 – 1955 – Pentti Koivu

Ruotsalaiset kasvattajavanhempani asuivat Skånen ja Smålandin rajalla, Älmhultissa. Olin sotaa paossa varakkaan tehtailijapariskunnan luona vuodet 1944 -1945. Perheen kivitalon sali oli yhtä suuri kuin koko hellahuonekotini Helsingin Sörkässä. Lähtiessä olin 2-vuotias, paluuhetkellä täytin 4 vuotta.

Suomessa oli pitkään sodan jälkeen kaikesta pula. Säännöstelyssä olevien ruokatarvikkeiden, vaatteiden, kankaiden ja kenkien ostamiseen tarvittiin kupongit. Maito vapautui säännöstelyn piiristä vuonna 1949, sokeri ja kahvi vuonna 1954. Ruotsista tulleet paketit helpottivat monen perheen elämää.

Ruotsissa piti hankkia lisenssi pakettien lähettämiseen Suomeen. Ruotsista lähetettävät ruokapaketit saivat painaa 3 kg ensi alkuun, myöhemmin 6 kg ja vaatepaketit 10 kg. Ensimmäisen ruotsinpaketin saimme jouluksi 1945. Olin kotiutunut supisuomalaiseen kotiin, osaamatta suomea, saman vuoden syksyllä. Kotonani ei puhuttu ruotsia. Tästä syystä yhteistä kieltä meillä ei silloin ollut.

Paketit haettiin Pääpostin B-rapun ulkomaanosastolta. Tulli avasi pistokokein paketin ja sisällön piti täsmätä lähetysluetteloon. Voimapaperi, nyörit, koristeet ja pakettinappulat säästettiin uutta käyttöä varten. Joulupaperit viikattiin sileiksi ja koristenarut oiottiin. Niistä sai kauniita paketteja serkuille seuraavana jouluna.

Sama henkilö sai lähettää Ruotsista yhden paketin Suomeen kuukaudessa. Makeutusaineille oli hankala saada lisenssiä. Kahvia sai olla korkeintaan 250 grammaa kerrallaan. Paketissa saattoi olla kilo voita, sokeria ja kauraryynejä, purkki marmeladia, hunajaa, kaakaota ja himoittua kahvia. Kuivatut viikunat ja taatelit olivat läpinäkyvissä sellofaanipakkauksissa. Niitä ostan edelleen jouluksi.

Tuoreet hedelmät saattoivat paleltua matkalla. Ruotsista antoivat ohjeen, keitä appelsiinit ja tee hilloa. Taisivat kuitenkin lentää roskikseen. Kirjeet käännettiin ”Lapsemme Ruotsissa” toimistossa. Se oli kallista ja vain osa on suomennettu.

Ruotsissa lähetettävien uusien vaatteiden päälle ripoteltiin perunajauhoja tai ratkottiin niiden saumat auki. Vaatteita ”vanhennettiin” tullimaksun pelossa. Jauhot harjattiin kevyesti pois ja neuloen kursittiin vaatteiden saumat kiinni. Vuonna 1947 oli palattu arkisiin vaatteisiin, valokuva Kaisaniemen puistossa.

Villalankaa sai lähettää kerrallaan 500 gr. Lisälankaa saatiin, kun Ruotsissa kudottiin huopia. Ne eivät olleet kiellettyjen listalla. Kirjeen ohjeen mukaan, purkakaa huopa ja kostuttakaa villalanka. Kutokaa tarpeenne mukaan uutta.

Ylipainoinen ulsteri aiheutti Ruotsin päässä pohdintaa, kuinka sen voi lähettää Suomeen. Pitääkö palttoo leikata kahtia? Statens Handelskommission myönsi lisenssin. Paketteja lähettivät Ruotsin perheeni ja taloudenhoitajansa sisarineen.
Ruotsista tulleet lelut olivat ihmeellisiä pihan muille lapsille. Häkäkaasuauto kulki polttoaineella, moottorivene prutkutti vesipesusoikossa tuikkukynttilän voimalla. Vieterillä vedettävät autot ulvoivat ”tuuut tuuut tuuut” ja juna kulki raidetta pitkin ympyrää. Tinasotilaista sai rakennettua kotilattialle taistelujoukkueet asemiin.

Joulukortit olivat avattavia kerrosjuttuja. Sörkän pihapiirin kakarat saivat ihailla sadunhohtoisia kuvia. Suomessa ei vastaavia joulukortteja ollut edes olemassa. Leikkikoira Topsy osasi haukkua, kun painoi sitä napista. Topsy oli niin oikean näköinen terrieri, että naapurinrouva valitti äidilleni, poikasi ei osaa hoitaa koiraa. Kas, leikkikoira pyöri narun tai remmin päässä ympäri, se ei pysynyt tassuillaan.

Yhteydenpito ja tapaamiset jatkuivat kasvattajavanhempiini vuosikymmeniä. Tapasimme vuosina 1959 ja 1970. Sotalapsuus Ruotsissa oli joillekin kipeä kokemus. Omakohtaisesti vietin onnekkaan sotalapsuuden Ruotsissa. Opettelin suomenkielen kotiinpaluun jälkeen, unohdin ruotsin ja aikuisiällä ruotsin jälleen.

Pentti Koivu