Ruskan väriloistoa 

Minkälainen ruska saadaan viileän, sateisen, vähän aurinkoa nähdyn kesän jälkeen Lappiin? Värikylläisen ruskan muodostumisen edellytyksenä on sateista kuivunut luonto ja yöpakkaset. Märkään ja lämpimään maahan ja puustoon ruska ei ilmesty.  

Ruskan alkamisen tarkan ajankohdan ennustaminen on arpapeliä. Vanha sanonta turistin puhelinkyselyyn ruskan alkamisajankohdasta, on ollut vastaus, syyskuun kymmenentenä päivänä kello 12. Näin tapahtui vielä 1960-luvulla työskennellessäni Laanilan tunturimajahotellilla. Nykyaikana kännykkäkuvat välittävät reaalisen tiedon.  

Kahdeksan perättäisen vuoden aikana olen ollut ryhmien kera liikkeellä syyskuun kolmena ensimmäisenä viikkona, vaihtelevin menestyksin säiden ja ruskan suhteen. Joskus tuuli ja sade on kaljuuntanut lehtipuut risukoiksi, toisella kerralla ruska ei ole vielä puhjennut kukkaansa. Kerran on ensilumi peittänyt maan. Tällä kertaa osuma oli lähes täydellinen. Puuruska hehkui kaikissa keltaisen väreissä, vaaleasta kirkkaaseen.  

Koko viikon paistoi aurinko tai oli pilvipoutaa, oli tavanomaista lämpimämpää. Sade ja tuuli alkoi poislähtöpäivän aamuyöstä. Lehtipuut menettivät nopeasti komean asunsa.  

Vuoden 2015 ruska hehkui väriloistossaan viikoilla 37-38 koko Lapin alueella. Aina ei ole näin tasapuolista, Länsi-Lapin ja Itä-Lapin ruskan ajoittuminen voi heitellä parisen viikkoa toisen eduksi. Välillä lumi ehtii peittää maan ennen kuin ruskan värit puhkeavat.  

 

Teno-joen varrella Norjan rajamailla 

Utsjoelta Karigasniemelle kulkien, Teno-joen vartta, kohtasi tänä syksynä loisteliaan puuruskan. Koivuissa lehdet olivat värjäytyneet keltaisen eri sävyihin, hennon vaaleasta kirkkaan keltaiseen. Haapa puolestaan "kukkii" laajemmalla väriasteikolla, aina pinkkiin. 

On makuasia, ajaako Tenon rantaa Norjan vai Suomen puolta. Norjan tunturien rinteet ovat hiukkasen loivemmat, joten puusto on asettunut laajemmin ja paremmin framille. Maaruska oli värikylläinen, siellä missä sitä oli. Kun yöpakkasia ei ollut vielä esiintynyt.  

Syksyn matkat on toteutettu syyskuun kolmena ensiviikolla, viikon pituisina, syksyllä 2015 kahdeksan päivän kestona, ajallisesti on toimivin. Mikään viikko ei ole takuuvarma ruskan väreille. Sen sijaan pistävät inisijät ovat yleensä vetäytyneet talvihorrokseen tai ne ovat kuolleet kylmyyteen. Nyt oli toisin, poikkeuksellisen lämpimän syksyn johdosta.  

Harmillisia iniseviä lentokiusaajia ovat hyttynen, mäkäräinen, polttiainen ja pistiäinen, lajikkeet vaihtuvat alkukesästä syksyyn mentäessä ja pienenevät samassa tahdissa.  

 

Kullanhuuhdontaa Lemmenjoella 

Kaija Paltto ja poikansa Aslak ja Nils-Heikki huolehtivat taas ryhmämme hyvinvoinnista Lemmenjoella edellisvuoden tapaan mallikkaasti. Kaijan huovutustöiden ihailun jälkeen  lähdettiin kahdella Lily-nimisellä veneellä kullanhuuhdontapaikalle, jokimaisemia pitkin.  

Vettä oli Lemmenjoessa riittävästi, vain osa matkustajista joutui kävelemään kannaksen yli, jotta veneen pohja ei raapiinnu kosken kivikoissa. Maisemat olivat ruskan värikkäät.  

Kullanhuuhdonnasta, sen opetuksesta ja vaskoolin käytöstä olen kertonut edellisen vuoden raportissani. Innostusta riitti kullanetsijöillä, kun vaskoolin pohjalta löytyi pieni kiiltävä "kultakimpale". Kyseessä on hengetön, kuten Aslak pieniä löydöksiä nimittää. Hippunen on niiden rinnalla ihan toista luokkaa, kimpaleista voi uneksia, jäivät jokeen.  

Lohikeitto nuotiotulen äärellä maistui retkeläisille, myös nokipannukahvi ja leivonnainen. Kuukkeli hyppeli ylirohkeasti tulien läheisyydessä, noukkien nokkaansa leivänmurusia.  

Veljekset huolehtivat myös ohjelmasta, Aslak kertoi kultaryntäyksestä Lemmenjoelle ja kuinka kultaa oli löytynyt kalliokoloista ja joenuomasta, ryntäyksen alkuaikoina vuoden  1946 tietämillä. Vaskoolia on käytetty sata vuotta. Nils-Heikki on taidokas joikaaja.  

 

Piispankivi  

Laaniojan Piispankivi on muistomerkki 4.7.1943 tapahtuneen partisaanien hyökkäyksen uhrien muistoksi. Oulun piispa Yrjö Wallinmaa ja muutama muu linja-autossa ollut sai surmansa hyökkäyksessä. Neuvostopartisaanien uhreina olivat siviilit. Kuin ihmeen kautta, silloin 5-vuotias Kirsti Guttorm os. Paltto pelastui kahakasta. Kirsti Guttorm oli läsnä vuoden 2013 muistotilaisuudessa, kun tapahtuneesta oli kulunut 70-vuotta.  

 Kiilopään huipulle 

Kiilopäällä on pidetty kahvitauko, fika ja halukkaat ovat voineet kavuta tunturin huipulle. Olen tehnyt itseni ja matkatoimiston johdon kanssa sopimuksen, keikkojeni jatkumisen edellytys on pääsy Kiilopään huipulle. Aikaa vierähti 45 minuuttia kavuta huipulle, alas pääsi huomattavasti nopeammin. Saatoin merkitä ensi syksylle keikan ruskamatkalle. Aika hyvä kapuamistulos 74-vuotiaalta. Sama aika kolmas vuosi, lisävuodet eivät paina.  

 

Outoja sanoja 

Hiljainen poro on kesy poro, kappa valkea poro, kaarnikka on variksenmarja (raakku), kuksa on pahkakuppi, komsi on kehto, kammi on turvekattoinen maja, vaskooli on kullanhuuhdonnan "vati". Risku on naisen rintakoru, kertoo perheen varakkuudesta.  

Rakka on pakkasen mureuttamaa kivirinnettä, pirunpelto on kivenmurikka-alue, jonka meren aallot ovat muokanneet ja veden kadottua, jättäneet jälkeensä. Lemmenjoella kivirinne tunnetaan nimellä juolikko.  

 

Laanilan Kievari 

Lähtöpäivää edeltävänä iltana nautittiin Laanilan Kievarissa ateria; paistettua siikaa, perunapyrettä, jälkiruokana mustikkakiisseliä. Kievari sijaitsee muutaman kilometrin päässä valtatiestä, tunturien katveessa. Paikka on kodikas, ruoka maukasta ja palvelu huomaavaista. Laanilan Kievaria isännöi Samuli ja Leena Ruotsalainen, pari huolehtii myyntityöstä ja tarjoilusta. Keittiötä hallitsee Samulin vanhemmat, Riitta ja Markku Ruotsalainen. Lounas on tarjolla arkisin 11-16, sunnuntaisin brunssi. 

Valokuvat; Tankavaaran pannut, Piispankivi, Lemmenjoelle Lily-veneellä, ja koski valtoimenaan, kullanhuuhdontaa Aslakin ja Nils-Heikin opastuksella, Teno-joen väriruskaa, Laanilan Kievari 

Pentti Koivu